Tänään on Mitsun 1-vuotispäivä!

Tuntuu että se oli kuin eilen kun näin Mitsun ensimmäisen kerran Nooran keittiössä. Jo silloin Mitsu oli uskomattoman iloinen ja rohkea, pieni kippura heilui taukoamatta!

Jos nyt teen yhteenvedon ensimmäisestä vuodestani akitanomistajana, niin mikään ei ole ollut niikuin olin odottanut! Olin perehtynyt hyvin akitan luonteeseen ja niihin ongelmiin joita voisi ilmeentyä. Olin suunnitellut tarkasti miten toimisin eri tilanteissa joita voisi syntyä. Täytyy sanoa että 99% näistä tilanteista ei ole koskaan ilmennyt. Helpompaa koiraa kuin Mitsu saa etsiä. Se on erittäin sosiaalinen ja kiltti, rakastaa kaikkia jotka se kohtaa. Mitsu leikkii yhtä hyvin narttujen kuin urostenkin kanssa. Mitsu on myös  tottelevainen ja on tyytyväinen kunhan saa olla perheen mukana kaikessa. Rauhallinen sisällä ja työpaikalla ja ulkona oikea rasavilli! Metsästysviettiä Mitsulla ei ole joten se voi olla vapaana kotitontilla ja metsässä. Tietenkin tarkkavan silmän alla koska ihmiset ja koirat olisi niin  kiva tervehtiä! Sanonkin usein että minulla on Kultainen noutaja akitanturkissa.... :)

MUTTA, kyllä se akitakin sieltä pilkahtelee esille! Myrtsi katse kun kutsun sitä tulemaan, tai kun Mitsu katsoo suoraan minun lävitseni täysin ilmeettömälla ilmeellä kun puhuttelen sitä! Mitsua ei koskaan saa tottelemenn vihaisella äänellä, mutta kun sille lepertelee niin se tottelee niin iloisesti. Joskus oikein päässä kiehuttaa, ja siinä sitä sitten kehutaan koiraa kovasti.....

En voisi ajatellakaan olevani ilman maailman parasta Mitsua!

Ihanan koiran lisäksi olen oppinut tuntemaan paljon kivoja akitaihmisiä sekä Ruotsissa että Suomessa.

Juuri nyt Mitsulla on kamala karvanlähtö, se näyttää aika kurjalta! Tässä muutama uusi kuva Mitsusta:

(otettu minun kehnolla kännykällä)